Oman Shamaanirummun synty – 20.-21.3.2026 – Kevätpäivänseisaus
10 joulukuun, 2025
Hyvän vastaanottaminen <3
Onko sinun helppo ottaa vastaan hyvää?
Mä olen polkuni aikana havahtunut useamman kerran sellaiseen omituisuuteen, että minussa on saattanut nousta ahdistus, kun joku on minua kohtaan hyvä. Odotas, kun selitän vähän lisää.
Tämä ahdistuksen tunne linkittyy tilanteisiin, joissa en itse koe olevani siinä samaisessa hetkessä riittävä. Eli jos en ole ollut maksimaalisen tehokas, tai jos olisin pystynyt jossain hetkessä vieläkin parempaan. Tai jos vain sisälläni on samaan aikaan juuri käynnissä kriittisen sisäisen puheen jakso, joka kertoo tuntemusten kautta miten hankala, riittämätön tai ruma olen. Niissä hetkissä hyvän kuuleminen ulkopuolelta on mahdottoman ahdistavaa. Tämä sisäinen olotila kääntyy siihen, että koen sen sanojan olevan ahdistava. Usein esimerkiksi kumppanini. Koen hänet siinä hetkessä esimerkiksi pelokkaana tai epätotena (mikä herättää turvattomuutta), vaikka se joka on pelokas tai epätosi olenkin minä itse.
Tunnistan tässä myös kaavaa nuoruuteni parisuhteisiin. Jos koin emotionaalista läheisyyttä, lämpöä ja kiinnostusta, koin sen ahdistavana. Olin mielummin suhteissa, joissa piti suorittaa sekä varmistella koko ajan omaa riittävyyttään. Ne tuntuivat hyvältä ja turvalliselta. Sama näkyi jossain määrin myös ystävyyssuhteissani. Koin tuttuutta ihmissuhteissa, joissa minun tuli koko ajan pyrkiä parempaan ja oli vaikea asettua hyvään.
Tänä päivänä tunnistan tuon mekanismin edelleen itsessäni majailevan. Se aktivoituu kyllä vieläkin mutta saa elintilaa ja valtaa ehkäpä lähinnä kriisien hetkillä. Silloin huomaan, että jokin vanha toimintamalli koittaa ottaa jalansijaa, mikä on ymmärrettävää. Kun turva hetkeksi heilahtaa, koitetaan hakea sitä mallista jonka on aikojen alussa oppinut. Tänä päivänä välillä myös ihan pysähdyn tunnustelemaan hyvän palautteen tai tahtomisen kansssa. Tunnustelemaan, että olenko sille auki ja otanko sitä vastaan. Se on jännä hetki.
Ps. sama pätee toki myös toisin päin. Eli jos tunnistan, että toisen hyvän antaminen tulee pelosta, hädästä tai häpeästä käsin, on sen kanssa vaikea olla. Totuus on vievä vapaaksi. <3
Sellaisia täydenkuun reflektointeja tähän hetkeen. Ei ihme, että pohdin melko syviä, sillä kyseessä on vielä täysikuu kaloissa, vahvasti tuntemisen ja syvyyden merkissä.
Mitä siellä on tämä täysikuu käynnistänyt tai tuonut näkyväksi?
Rakkaudella,
Leeni
