Kevään ja kesän ryhmät 2024

”Miten sinä todella voit?”

Pitkästä aikaa täällä, nettisivujen äärellä. Olen kirjoittanut viimeisimmän blogipostauksen vuonna 2021.
Viimeiset 4 vuotta ovat olleet jonkilaista itseni mutta ehkäpä myös ympäröivän maailman uudelleenjärjestymistä ja -syntymääkin. Vuodet ovat olleet yhtä aikaa vaikeat mutta myös välttämättömät. Anna kun selitän hieman lisää.

Olen löytänyt itseni tällä matkalla monesti pohtimasta, että kuka oikeasti olen? Mitkä ovat arvoni? Kuinka voin tuoda niitä vahvemmin näkyväksi elämässäni? Millaisia asioita elämääni kaipaan? Mitkä ovat tarpeeni?
Niin oudolta kun sen saattaakin kuulostaa niin esimerkiksi tarpeeni olivat täysin vieraita minulle. Ei ollut edes kyse siitä, ettenkö olisi uskaltanut tai voinut niitä tuoda esiin, vaan en ollut niihin ollenkaan kosketuksissa. Olin oppinut lukemaan toisten tarpeita niin hyvin, että ajan saatossa opin hukkaamaan itseni. Ilman itsetuntemusta ei totuudellisesti voi astua myöskään palvelemaan toisia ja omaa tehtäväänsä. Kuitenkin syvällä sisälläni tunnen, että olemme syntynteet tänne myös palvelemaan.
Itseeni vahvempi tutustuminen on tuonut myös mahdolliseksi alkaa luomaan ympäröivää elämää ja maailmaa arvojeni kaltaiseksi. Sanotaan että ulkoinen maailma on heijastusta meistä ihmisistä, niin hullulle kuin se voi kuulostaakin. Jos siis koemme ulkoisen maailman pahana, epäreiluna tai huonona niin onko silloin ratkaisu tutkia omaa pimeyttään, kauheuttaan ja epäreiluuttaan?

Jos tutkin ympäröivää maailmaa itsestäni käsin, niin sekin on ollut kaaoksessa. Ihmiset on saatu eri tavoin jaoteltua toisiaan vastaan, perheitä hajoamaan ja moni sektori kriisiin. Se mikä on pitänyt minut pinnalla tässä hullun myllyssä on luottamus siihen, että jotain parempaa on syntymässä. Tämä maailma mitä olen viime vuosina katsellut, ei ole enää sisimpäni kaltainen.
Ennen kaikkea suurimpana rauhan varmistajana on ollut oman itseni vahvempi löytäminen ja itsetuntemuksen lisääminen. Sitä kautta olen löytänyt aiempaa vahvemman myötätunnon, laajemman näkemyksen mutta myös sen rohkeamman sisäisen maailman, jota kautta uskallan olla enemmän ja useammin totta. Myös niillä vaikeilla hetkillä. Se on ollut suurin lahja tässä mylleryksen keskellä. Toisaalta se on myös muuttanut elämässäni paljon, mikä on sisältänyt paljon kipeitä hetkiä. Välillä tarttuminen tuttuun vaikeaan tuntuu uutta kevyempää helpommalta. Jällen paradoksaalista.
Se, että löysin vahvemmin itseni on mahdollistanut omien arvojen mukaisen elämän. Sen ympäriltä ovat alkaneet murentumaan häpeä ja pelot. Häpeä siitä mitä on ja pelko siitä, että ei riittäisikään. Se lisää rauhaa ja rakkautta.
Olenkin löytänyt itseni viime aikoina pohtimasta, että onko itsetuntemuksen vahvistuminen tie rauhaan ja rakkauteen?
Tie toisen kunnioittamiseen ja aitoon kohtaamiseen?

Minä koen, että olen syntynyt tänne maailmaan tarkoituksen kanssa, kuten aivan varmasti sinäkin. Yksi osa hyvinvointia on jakaa omaa lahjaansa toisille. Jokaisella meistä on lahja!
Välillä olen tuntenut olevani jonkinlainen uudisraivaaja tai eturintamassa kulkija. Se tehtävä ei ole ollut ihana tai aina mieluisa, mutta se on ollut vain tehtävä. Sisäinen johdatus ohjaa ja sitä olen oppinut peloista ja häpeästä huolimatta kuuntelemaan, oikeastaan koko ikäni. Viimeiset vuodet ovat olleet jälleen jonkinlaista uudisraivaajan aikaa mutta nyt koen, että joku on senkin suhteen muuttumassa. Pääsen jotenkin taas lähemmäs sitä oma tehtävääni, ilman rämpimistä niin paljon lumituiskussa tai yksinäisyydessä. On tullut Medicine Wheelissäni eri ajanjakso ja se tuntuu lämpimältä.